Mediassa on viime aikoina keskusteltu koronavirusepidemian rajoitusten vaikutuksista nuorten ja opiskelijoiden hyvinvointiin.
Lähiopetus on siirtynyt verkkoon, tapaamisia on rajoitettu. Osa opiskelijoista ei ole koskaan tavannut opiskelutovereitaan – jännittävä ja uusi opiskelijaelämä on vaihtunut yksinäiseksi puurtamiseksi. Surullisinta on se, ettei kukaan oikein tunnu tietävän, kuinka kauan tilanne vielä jatkuu.
Nyt näin Opiskelijoiden mielenterveyspäivän (22.4.2021) alla tahdon nostaa esille äskettäin julkaistun ”Suomen korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi COVID-19-epidemian ensimmäisen tartunta-aallon aikana” –raportin tuloksia. Tuloksista voidaan päätellä, että opiskelijoiden hyvinvointi oli jo koetuksella ensimmäisen tartunta-aallon aikana toukokuussa 2020.
Raportti pyrkii kuvaamaan Suomen korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tilannetta ensimmäisen tartunta-aallon aikana. Raportti käsittelee COVID-19-epidemiaa, opiskeluhyvinvointia ja mielenterveyttä. Tämän lisäksi se tarkastelee opiskelijoiden arkea, sosiaalisia suhteita, tuen määrää sekä niiden muutoksia epidemian aikana. Kyselyyn vastasi yhteensä 1 064 korkeakouluopiskelijaa 27 korkeakoulusta.
Ennen kuin kerron tuloksista sen enempää, tahdon muistuttaa, että aineistossa on selkeä yliedustus naisia, Itä-Suomen korkeakoulujen sekä humanististen ja taidealojen opiskelijoita. Yliedustus on hyvä pitää mielessä tuloksia tulkittaessa.
Opiskelijat enemmän huolissaan läheisistä kuin omasta sairastumisestaan
Suurista haasteista ja muutoksista huolimatta opiskelijat olivat enimmäkseen tyytyväisiä hallituksen ja korkeakoulujen koronaviestintään ja -rajoituksiin. Suurin osa ilmoitti noudattavansa rajoituksia tarkasti, vanhemmat opiskelijat muita tarkemmin. Tyytyväisyys oli yhteydessä korkeampaan mielenterveyteen, kun taas rajoitusten noudattaminen vähensi ahdistusta.
Opiskelijat olivat enemmän huolissaan läheisten sairastumisesta ja oireiden vakavuudesta kuin siitä, että itse sairastuisivat. Kasvanut huoli heikensi opiskelijoiden mielenterveyttä.
Kyselyssä vain muutama opiskelija ilmoitti sairastaneensa koronavirustaudin, vaikka taudille tyypilliset oireet ja oireiden peittely oli yleistä. Oireiden peittely aiheutti ahdistusta ja oli yleisempää naisilla kuin muilla opiskelijoilla.
Viime aikoina opiskelijat ovat mediassa saaneet osakseen paljon kritiikkiä piittaamattomuudestaan rajoituksia kohtaan. Tulosten mukaan opiskelijat kuitenkin noudattivat rajoituksia ja olivat tyytyväisiä korkeakoulujen ja hallituksen toimintaan ensimmäisen tartunta-aallon aikana. Huoli läheisistä oli myös suurta.
Arjen muutoksilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia
Noin neljäsosa opiskelijoista ilmoitti, että heidän taloudellinen tilanteensa oli huonontunut epidemian aikana. Yli puolet työssäkäyvistä opiskelijoista ilmoitti töiden vähentyneen. Huonontunut talous ja työmäärän vähentyminen heikensi opiskelijoiden mielenterveyttä. 14 prosenttia opiskelijoista muutti takaisin vanhempien luokse.
Opiskelijoiden talous koostuu usein monesta pienemmästä tulonlähteestä, kuten osa-aikaisesta ansiotulosta sekä opintotuesta. Kaikilla ei välttämättä ole myöskään tukiverkkoa, jolta saada apua kriisin sattuessa.
Uskonkin, että tilanne on aiheuttanut paljon stressiä opiskelijoiden keskuudessa, mikä on saattanut heijastua myös opintoihin. Pienillä arjen muutoksilla voi olla hyvinkin kauaskantoisia vaikutuksia. Muutoksista saattaa syntyä dominoefekti, joka vaikuttaa pitkälle opiskelijoiden tulevaisuuteen.
Etäopinnot jakoivat mielipiteitä
Moni opiskelija oli tyytyväinen korkeakoulujen koronarajoituksiin, silti 40 prosenttia vastaajista ilmoitti opiskelun kuorman ja stressin määrän lisääntyneen uusien opetusmenetelmien myötä. Osaa verkko-opinnot ahdistivat.
Osa taas kertoi, että etäopiskelu sopi heille erittäin hyvin. Muutama opiskelija jopa ilmoitti, että hyvinvointi oli kohentunut etäopintojen aikana. Aikaa jäi enemmän muihin asioihin, kun ei tarvinnut enää matkustaa kodin ja kampuksen väliä.
Uskon, että etäopiskelu jää osaksi opiskelua. Toisaalta koen tärkeäksi, että opiskelijan tarpeet ja tilanne osataan huomioida korkeakouluissa. Ihanteellista olisi, jos jokainen voisi valita parhaan vaihtoehdon opintojen suorittamiseksi.
Kukaan ei saisi jäädä yksin huolien kanssa
Raportin mukaan suurin osa opiskelijoista osallistui sosiaalisiin aktiviteetteihin epidemian aikana, silti lähes puolet vähensi yhteydenpitoa ystäviin. Nuoremmat opiskelijat vähensivät yhteydenpitoa muita useammin. Opiskelutovereilta haettiin vertaistukea aiempaa vähemmän. Yhteydenpito korkeakoulun opetushenkilökuntaan väheni samalla, kun sosiaalisen median merkitys korostui.
Tulokset huolestuttavat. Vertaistuen merkitystä ei pidä vähätellä. Kukaan ei saisi jäädä yksin huolien kanssa. Ehkä korkeakoulut ja opiskelijajärjestöt voisivat luoda verkossa kohtaamispaikkoja, joiden avulla opiskelijat pystyisivät opiskelemaan yhdessä ja saisivat vertaistukea?
Kriisin sattuessa osa ihmisistä pyrkii ylläpitämään hyvinvointiaan, osa passivoituu
Raportin yksi keskeisiä tuloksia oli, että muutos arjessa heikensi opiskelijoiden hyvinvointia. Muutos arjessa voi kieliä orastavasta kuormituksesta.
Muutoksien kausaaliset yhteydet hyvinvointiin on kuitenkin ikuisuuskysymys. Onko heikentynyt hyvinvointi yhteydessä arjen muutoksiin, vai heikensikö arjessa tapahtuneet muutokset hyvinvointia?
Se, miten ihminen reagoi kriisiin tai stressiin on yksilöllistä. Osa voi koettaa ylläpitää mielenterveyttä esimerkiksi urheilemalla enemmän, olemalla enemmän yhteydessä läheisiin tai vähentämällä päihteiden käyttöä. Toisin sanoen, kyse ei välttämättä ole siitä, että liikunnan lisääminen heikentäisi mielenterveyttä. Ennemmin kyse on siitä, että ihminen pyrkii nostamaan mielialaansa urheilemalla.
Osa taas passivoituu ja osa lisää epäterveellisiä elämäntapoja, kuten esimerkiksi päihteiden käyttöä.
On kuitenkin hyvä muistaa, että jotkut arjen muutokset heikentävät mielenterveyttä muita enemmän. Esimerkiksi vähentynyt yhteydenpito perheenjäseniin tai lisääntynyt alkoholinkäyttö epidemian aikana heikensi mielenterveyttä enemmän kuin yhteydenpidon lisääminen tai alkoholin vähentäminen.
Vaikka raportin aineisto on kerätty toukokuussa 2020, uskon, että tulokset ovat ajankohtaisia vielä tänä päivänä maalis-huhtikuun vaihteessa vuonna 2021. Koronavirusepidemian jatkuessa, toukokuussa havaittu kuormitus on kasaantunut ja mahdollisesti jopa kroonistunut. Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia ja sen muutosta tulee seurata ja tukea myös tulevaisuudessa. Tämän vuoden Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus (KOTT) aineistonkeruu on juuri päättynyt ja tutkimuksen tuloksia odotellaan jo kärsimättöminä.
Lopuksi tahdon vielä muistuttaa, että vaikka ihmiset reagoivat kriiseihin eri tavalla, koronavirusepidemia on vaikuttanut meihin kaikkiin. Toivonkin, että ihmiset hakisivat apua ajoissa ja osaisivat olla armollisia itselleen.
Kirjoittaja:
Kiira Sarasjärvi
Jatko-opiskelija Helsingin yliopisto, vieraileva tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Tampereen yliopisto.
Linkki raporttiin:
https://zenodo.org/record/4620752#.YFvySq8zaM8
Aineistonkeruu pähkinänkuoressa – Raportti on osa kansainvälistä COVID-19 International Student Well-being Study (C19 ISWS) -tutkimusta, jota hallinnoi Antwerpenin yliopisto. – Suomen aineistonkeruun toteutti joukko yksittäisiä tutkijoita Helsingin, Tampereen sekä Itä-Suomen yliopistosta sekä Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksesta. Sen johtavina tutkijoina toimivat Tampereen yliopiston dosentti Pia Vuolanto ja Helsingin yliopiston professori Tiina Paunio. – Suomen aineistonkeruu toteutettiin verkkokyselynä toukokuussa 2020, jolloin valmiuslaki oli voimassa. – Kyselyä levitettiin korkeakouluopiskelijoiden kattojärjestöjen, SYL:n ja SAMOK:n sekä muiden sidosryhmien viestintäkanavilla. |