Kevään edetessä olen kehittänyt pakottavan tarpeen sotkeutua keskusteluun korkeakoulujen opiskelijavalinnoista. Aihe puhuttaa paitsi vuodenajan ja vielä osittain käynnissä olevien hakujen vuoksi, myös siksi että vasta muutaman vuoden käytössä olleista opiskelijavalintakriteereistä alkaa tihkua tutkittua tietoa.
Viime aikoina minulla on ollut monta hyvää syytä pyöritellä toisen ja kolmannen koulutusasteen nivelvaiheita sekä työpöydälläni että hieman laajemminkin: Vuodenvaihteessa toteutetussa Lukiolaisbarometrissa kysyttiin kaiken muun ohella lukiolaisten suunnitelmia niin ylioppilaskokeen, jatko-opintojen kuin myös laajemmin työelämän suhteen. Kevättalvella kerätyssä Opiskelijabarometrissa selvitettiin myös opintoihin hakeutumisen kuvioita. Näitä tietoja päästään hyödyntämään juuri käynnistyneessä, yliopistojen opiskelijavalintoja selvittävässä tutkimushankkeessa. Lisäksi lähipiirissäni on useita juuri toiselle asteelle hakeneita tai jo lukionsa aloittaneita nuoria, joiden valintoja seuraan suurella mielenkiinnolla ja pienellä kauhulla.
Kuten niin monessa muussakin, myös tässä aiheessa tieto tuntuu lisäävän tuskaa. Lukion ainevalinnat, ylioppilaskokeiden valinnat ja arvostelu, koemenestys ja korkeakoulujen todistusvalinnan kriteerit muodostavat monimutkaisen kuvion, jossa on paljon taktikoinnin varaa – joko todellista tai kuviteltua. Tutkittua tietoa aiheesta on, mutta koska uudistuksia on tehty useita kohtuullisen pienessä ajassa ja maailma kehtaa mullistella muutenkin, ei tutkimus meinaa pysyä perässä eivätkä kaikki havaitut muutokset ole selkeästi tulkittavissa. Yritystä kuitenkin on, sekä jo toteutettuna että tulossa.
Aiheen kirjallisuuteen perehtymisen taukojumppana kävin kokeilemassa Todistusvalinta.fi-sivustolla, kuinka minun olisi käynyt, jos olisin hakenut korkeakoulupaikkaa muinaisella (kerrassaan kelvollisella, mutta ei varsinaisesti nykytutkintoon vertailukelpoisella) ylioppilastodistuksellani vuoden 2021 haussa. Ensimmäisenä tietysti tarkistin, että todistusvalinnan pisteet eivät olisi riittäneet siihen kohteeseen, johon lopulta toisella yrittämällä pääsin silloisella valintakokeen ja ylioppilaskokeen pisteytyksen yhdistelmällä. Sen jälkeen aloin selata muita aloja – ja olisi muuten ollut maailma melkoisen auki!
Mielenkiintoista tässä on oikeastaan se, että vuosituhannen vaihteessa ylioppilaskokeen arvosanoilla oli varsin yhdentekevä maine. Puhuttiin, että tärkeintä on saada tutkinto suoritettua eikä arvosanoilla tee mitään muuta kuin brassailee sukulaisille sen yhden päivän. Ainevalinnoilla ei juuri taktikoitu, eikä siihen mahdollisuuksia käytännössä ollutkaan.
Omien, ajan kultaamien muistikuvieni mukaan opiskelin lukiossa mitä sattui huvittamaan ja keräilin noppia sieltä mistä niitä helpolla sai – pari ylimääräistä kieltä, valikoituja taideaineita, autokoulu, vanhojen tanssit, mitä näitä nyt oli. Abivuonna tyhjensin pajatson ja kirjoitin kaikki aineet, jotka minun oli mahdollista kirjoittaa: äidinkielen lisäksi kaksi pitkää ja kaksi lyhyttä kieltä, lyhyt matematiikka ja reaali.
Mutta takaisin siihen avoinna olevaan maailmaan. Vaikka olin tehnyt yläasteelta alkaen sellaisia valintoja, jotka tästä päivästä katsottuna eivät ole millään tavalla hyödyllisiä myöhempien valintojeni kannalta, ei niistä ole haittaakaan ollut – eikä muuten olisi nykymuotoisessa todistusvalinnassakaan. Olen esimerkiksi lukenut kohtuullisen paljon kieliä, vaikka en ole missään vaiheessa ajatellut niistä itselleni ammattia. En edes puhu mitään vierasta kieltä erityisen hyvin. Toisaalta kielten opiskeluun liittyy myös kulttuuriin tutustuminen ja maailmankuvan laajentuminen, kielen rakenteiden hahmottaminen harjaannuttaa loogista ajattelua, eikä kielen ja todellisuuden välisten kytkösten pohtiminen aina välillä tee kenellekään pahaa. Lisäksi kielistä sai ja saa edelleen pisteitä yllättävän moneen hakukohteeseen.
Muistaakseni kävin kaikista vieraista kielistä, ehkä äidinkielestäkin, kirjoituksiin valmistavat abikurssit, mutta muuten en antanut tällaisten itselleni ei-keskeisten aineiden kirjoitusten häiritä elämääni itse kokeita enempää. Kirjoitin kielistä kolme magnaa ja yhden eximian, äidinkielestä laudaturin. Vuoden 2021 haussa olisin tällaisilla arvosanoilla päässyt opiskelemaan suomen kieltä melkein minne tahansa, tai sitten kiinaa, japania, italiaa, antiikin kreikkaa… Myös muutama kielten opettajan ja esimerkiksi journalistiikan tai medianomin koulutus olisi auennut pelkillä papereilla.
Toisena esimerkkinä matematiikka: Olin lukion aloitettuani aivan liian mukavuudenhaluinen edes kokeillakseni pitkää matematiikkaa. Mitä minä sillä edes olisin tehnyt, enhän ollut suuntaamassa luonnontieteisiin tai tekniikkaan. Aikanaan yliopistossa toki innostuin tilastollisista ja laskennallisista tutkimusmenetelmistä ja nykyisessä työssäni käsittelen useimmiten määrällisiä aineistoja, mutta en minä oikeastaan mitään itse laske. Tilastotieteilijät ja tietojenkäsittelytieteilijät ovat ihan eri tyyppejä, ja minä vain hyödynnän heidän työnsä tuloksia. Usein autuaan tietämättömänä käyttämieni työkalujen perimmäisestä olemuksesta tai tekemieni analyysien laskukaavoista.
Myös matematiikasta kävin pakolliset kurssit sekä abikurssin, ja kirjoitin eximian. Ilman mitään luonnontieteiden reaaliaineita opiskelupaikka olisi viime vuonna auennut ihmeen moneen luonnontieteiden ja tekniikan kohteeseen: kemiaa, geotieteitä, tietojenkäsittelytieteitä, jopa fysiikkaa, lisäksi lähes 200 insinöörin koulutusohjelmaa. Melko hillitöntä.
Toki pitkän matematiikan laudaturilla saa hulvattomasti pisteitä melkein minkä tahansa kohteen todistusvalinnassa ja monella alalla on matematiikan kynnysehtoja. Sen pitkän matematiikan laudaturin kuitenkin kirjoittaa aika harva, ja esimerkiksi omalla alallani lyhyen matematiikan magnalla saa enemmän pisteitä kuin pitkän matematiikan cumulla. Kumpikohan on helpompi saavuttaa, ja mahdollistaa myös useamman muun aineen kirjoittamisen paremmilla arvosanoilla..?
Omien ylioppilaskirjoitusteni aikaan ainoa varsinainen taktikoimisen paikka oli silloisessa reaalissa, jossa perinteisesti vastattiin kahden aineen kysymyksiin – tai kerättiin biologian risteytystehtävästä ja muusta silpusta sopiva knoppiyhdistelmä. Taisi ylioppilastodistuksessa olla joku maininta siitä, mistä aineista reaalin arvosana koostui, mutta virallisesti reaali oli vain reaali.
Reaaliaineista opiskelin lukiossa (ainakin lähes) kaikki valinnaiset kurssit psykologiasta ja filosofiasta, mutta kirjoituksiin kertasin vain pakollisten historian kurssien kirjat ja kirjoitin pelkällä historialla eximian. Muistelisin, että tähänkin ratkaisuun pääasiallinen syy oli mukavuudenhalu, jota joku voisi myös laiskuudeksi väittää. Vuonna 2021 historian eximialla olisi kuitenkin päässyt mihin tahansa yliopistoon lukemaan historiaa tai kulttuurien tutkimusta. Omalla alallani historia ja yhteiskuntaoppi ovat kovaa valuuttaa, myös todistusvalinnassa – kas, mikä yhteensattuma!
Tämän arvosanadroppailun tarkoitus ei ole toimia (pelkästään) omana nostalgiatrippinäni, vaan esimerkkinä siitä, että myös ei-taktisilla valinnoilla ja muillakin kuin huippusuorituksilla pääsee korkeakouluuun. (Enkä nyt edes aloita siitä, että korkeakouluun pääsee myös käyttämättä todistusarvosanoja tai kokonaan ilman ylioppilastutkintoa.) Vaikka omien valintojeni kaikkia motiiveja on mahdotonta jäljittää kahden vuosikymmenen taakse, voi lopputulosta kuitenkin tarkastella analyyttisesti ja nähdä jos ei nyt taktikointia, niin jonkinlaista optimointia ainakin: Siellä, missä valinnanvaraa oli, olen selvästi valinnut helppoja ja mieluisia vaihtoehtoja (lyhyt matematiikka, historia). Ja kun kuvio on ollut riittävän kevyt ja paineita vähän, on ollut mahdollista kirjoittaa useampi aine ja vieläpä ihan hyvin arvosanoin.
Voi olla, että juuri käynnistynyt yliopistojen opiskelijavalintojen arviointi- ja kehittämistyö tulee muuttamaan käsityksiäni aiheesta ja ajan kanssa myös itse todistusvalinnan pisteytystä, mutta tämän hetkisen tiedon ja omien kokemusteni kautta haluaisin antaa tuoreille ja tuleville lukiolaisille muutaman tädillisen vinkin:
- Optimoi ajankäyttösi
Lukio-opetus tapahtunee edelleen pääsääntöisesti lähiopetuksena, jolloin tunneilla on jonkinlainen läsnäolopakko. 15–19-vuotiasta ihmistä kuitenkin usein kiinnostaa moni muukin asia kuin vain opiskelu ja oppitunneilla käytetty aika on joka tapauksessa pois esimerkiksi jalkapallosta tai kitaransoitosta. Koska siellä on kuitenkin istuttava, käytä oppitunteihin varattu aika opiskeluun äläkä muuhun härväämiseen – sillä säästät arvokkaan vapaa-aikaasi siihen muuhun mukavaan, kun pääset läksyissä ja koeviikolla helpommalla.
- Opiskele sitä, mikä kiinnostaa
Ensinnäkin oppiminen on sujuvampaa kiinnostavissa kuin ei-kiinnostavissa aiheissa. Toisekseen on hyvin todennäköistä, että haluat jossain vaiheessa elämääsi työskennellä sellaisten asioiden parissa, joista itse pidät. Aina ne eivät ole samoja, joista vanhempasi tai kaverisi pitävät tai joista saa parasta palkkaa. Korkeakoulujen todistusvalinnassa saa pisteitä muistakin aineista kuin pitkästä matematiikasta ja muistakin arvosanoista kuin laudaturista. Todennäköisesti saat paremmat arvosanat itseäsi kiinnostavista aineista kuin niistä, joita opiskelet väkisin – ja hyvien arvosanojen saaminen kiinnostavista aineista on aina helpompaa.
- Pidä huolta itsestäsi
Lepo, ravinto ja liikkuminen sekä niiden välinen tasapaino ovat tärkeitä tekijöitä myös opintomenestyksessä. Tee muutakin kuin opiskele, syö hyvin ja hyvässä seurassa sekä liiku itsellesi sopivalla, mielekkäällä tavalla. Myös koeviikolla (tai ylioppilaskirjoituksissa) voi iltakävely ja riittävä yöuni olla enemmän hyödyksi kuin viime hetken pänttääminen – etenkin, kun olet kohdan 1 mukaisesti jo oppitunneilla käynyt läpi tarvittavat asiat.
Lopputuloksena pitäisi olla ei-ylikuormittunut, sekä lukio-opinnoissa että korkeakoulujen opiskelijavalinnassa riittävän hyvin menestyvä nuori, jolla on muutakin elämää.
Kirjoittaja:
Tina Lauronen
Tutkija
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö
Lukemista ja lisätietoja:
Karhunen, Hannu & Pekkarinen, Tuomas & Suhonen, Tuomo & Virkola, Tuomo (2022) Opiskelijavalintauudistuksen seurantatutkimuksen loppuraportti. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT. VATT Muistiot 67.
Kupiainen, Sirkku & Marjanen, Jukka & Ouakrim-Soivio, Najat (2018) Ylioppilas valintojen pyörteissä. Lukio-opinnot, ylioppilastutkinto ja korkeakoulujen opiskelijavalinta. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktisia tutkimuksia 14.
Todistusvalintalaskuri – laskee pisteesi yli 800 korkeakoulun hakukohteeseen
Yliopistojen opiskelijavalintoja kehittämässä
Valtakunnallinen yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishanke 2022–2025.