Tutkimuksessa tarkastellaan korkea-asteen koulutusvalintoja suhteessa hakijan asuinpaikkaan sekä erityisesti alueellisia eroja ja etäisyyden merkitystä korkea-asteen koulutusvalinnoissa. Tavoitteena on tuoda koulutuspoliittiseen keskusteluun avaus koulutuksen valikoivuudesta suhteessa koulutusmahdollisuuksien maantieteelliseen etäisyyteen ja lähtöpaikkakunnan ominaisuuksiin. Koulutus on kaikille ilmaista, mutta koulutuksen perässä muuttaminen puolestaan ei. Uudelle paikkakunnalle siirtymiseen liittyy suoria tai epäsuoria kustannuksia, jotka saattavat vaikuttaa koulutusvalintoihin. Muuttovalmius ja -halukkuus palautuvat pitkälti opiskelijan elämäntilanteeseen, jolloin on selvää, että alueellisesti hajautettu korkeakoulutus on osalle opiskelijoista etäisyyden suhteen saavutettavampaa kuin toisille. Uudelle paikkakunnalle muutto merkitsee muutakin kuin fyysistä etäisyyttä kotipaikkaan, sillä muutto tapahtuu aina jostain elämänpiiristä (läheiset, ystävät ja työ) uuteen. Erityisenä tavoitteenamme on tuoda esiin sitä näkökulmaa, että alueellisia eroja tarkastellaan liian usein karkealla maakuntatasolla, jolloin paikkakuntakohtaiset erot jäävät maakuntien keskuspaikkakuntien varjoon. Etäisyydet koulutusvaihtoehtoihin ja koulutuksiin hakeutujan olosuhteet saattavat olla kahden eri maakunnissa sijaitsevan syrjäisen maalaiskunnan kohdalla samankaltaisemmat kuin saman maakunnan keskuspaikan ja maalaiskuntien välillä.
Saari, S., Inkinen, A. & Mikkonen, J. Korkeakoulutuksen alueellinen tasa-arvo ja segregaatio.
Otus 54/2016.